Kotitehtävä nro:6
Alkuperäisenä kotitehtävänä oli miettiä Työtutka-hankkeen lomaketta apuna käyttäen parannuksia työergonomiaan ja tuottavuuteen. Kun olin lukenut lomakkeen läpi ajatuksella, tuli ongelmaksi se, etten keksinyt mitään parannettavaa, ja kun asiasta juttelin maalari kollega Sadun kanssa, tulimme siihen lopputulokseen, että täyttäisimme Työtutka-hanke lomakkeen maalaamon alueesta. Vaikka maalaamoon tehdään säännöllisin ajoin 5S auditointi voisi sieltä löytyä lisääkin parannettavaa.
Joten teimme siis näin:
Otin muutamasta kohteesta kuvan ja vähän avaan niitä tarkemmin.
Kohta nro:1
Kaikille työkaluille on määrätyt ja merkityt paikat.
Työkalut, joita käytetään harvemmin kuin kerran viikossa ovat maalaamon kaapissa. Maalaamossa ei ole sellaisia työkaluja, joita siellä ei käytetä.
Kohta nro:4
Kulkuväylät on selvästi erotettu maalattavien kappaleiden alueesta sekä linjan lastaus/purku alueesta. Kuvan perusteella mun täytyy teipata maalaamon käytävät uudestaan, jotta ne erottuu paremmin.
Kohta nro:6
Lattia pinnoilta ei löydy mitään sinne kuulumatonta.
Kohta nro:11
Sovelsimme tätä kohtaa niin, että varastohyllyssä olevat koukut ovat käyttämättömiä työkaluja ja koukku kärryssä olevat koukut ovat käytettyjä työkaluja.
Kun käytetyt koukut on heitetty roskikseen, otamme hyllystä tarvittavan määrän koukkuja, emmekä palauta sinne takaisin käytettyjä koukkuja.
Kohta nro:12
Jokaisen jäteastian paikka on merkattu vähintään mustalla teipillä. Erikoisempien jätteiden keräys paikat ovat vielä merkattu erikseen mitä sinne kuuluu.
Kohta nro:15
Maalaamo on valaistu kaksi kerroksisesti. Maalaamon katossa on syväsäteilijä valaisimia, jotka ovat tarkoitettu korkeaan tilaan valaisemaan alue kauttaaltaan. Linjan päälle on laitettu laajasäteilijöitä, jotka ovat tarkoitettu matalampaan tilaan. Näillä valaistaan tarkemmin tietyt alueet. Poistumistiet ovat merkattu selvästi ukkeli valaisimilla. Yhden Super syväsäteilijän lamppu on palanut.
Kohta nro:16
Maalaamon toinen sammutin oli sijoitettu huonosti. Ripustinteline on sammuttimen tiellä. Sammutin oli juuri huollettu.
Heti tämän jälkeen siirsin sammuttimen uudelle paikalle ja tein sille tarvittavat merkinnät, jotta sen huomaa kauempaakin.
Tiistai 12.5.2015
Jo joutui armas aika ja lähipäivät... Ja niin kuin normaalistikkin, aamu alkoi TÄTTÄRÄÄ... teorialla. Aiheena oli työergonomia. Aihetta käsiteltiin Tutka-hankkeen kautta, joka muistuttaa kaukaisesti 5S:ssää mutta kun 5S:ssäsä kiinnitetään huomiota pelkästään työpisteen järjestelmällisyyteen ja siisteyteen, huomioitiin Tutka-hankkeessa koko hallin tai tietyn suuremman alueen ergonomia, ympäristötekijät, työturvallisuus ja alueella työskentelevien ihmisten perehdyttäminen. Tutka-hankkeessa ergonomiaa käsitellään kiinnittämällä huomiota yhden tai useamman työpisteen toimivuutteen (onko piste/pisteet työtehtävälle oikeat, onko pisteellä/pisteillä työhön sopivat työkalut, tarvitaanko pisteellä/pisteillä erityisiä suojaimia ja jos tarvitaan onko niitä ja onko ne kunnossa, onko pisteellä/pisteillä siistiä, jne jne). Jos työpisteellä tarvittavat työkalut täytyy aina hakea jostain muualta kuin työpisteen välittömästä läheisyydestä, on tällöinkin ergonomia pielessä, koska työn tekeminen ei ole tällöin niin sujuvaa kuin olisi mahdollista. Huono työergonomia voi siis olla muutakin kuin vain huono työskentely asento. Meidät jaettiin ryhmiin, annettiin Tutka-hankkeen havainnointi lomake ja annettiin tehtäväksi arvioda halli Tutka-hankkeen kaavakkeen mukaan. Itse tein kyseisen tehtävän Sadun kanssa. Löysimme joitakin korjattavia kohteita, mutta aika ei riittänyt alkuunkaan käymään koko hallia lävitse. Kahvin jälkeen kävimme läpi korjattavat kohdat. Tämän jälkeen Saikku kertoi meille hänen itsensä vetämästä hankkeesta hallissa, joka oli idealtaan samanlainen kuin 5S. Saikku kertoi mistä oltiin lähdetty, mitä oltiin tehty, miten hommaa ylläpidetään ja kuinka oppilaat ovat ottaneet kyseisen hankkeen vastaan. Ennen ruokailua teimme vielä muutamaan kohteeseen auditointi kierroksen ja tarkastimme olivatko paikat kunnossa.
Meikäläiselle tuli joulu ennen ruokaa. Mä sain vihdoin ja viimein mun kauan odotetun hupparin sekä pintaliitäjä hihamerkin, jonka tietysti koulupäivän jälkeen ompelin hupparin hihaan kiinni. Tätä hupparia kannan ylpeydellä ja rinta rottingilla.
Ruokkiksen jälkeen olikin aika ruveta hommiin. Pulverimaalaus ryhmälle, johon kuului itseni ja Sadun lisäksi Lahden herrat Tomi ja Jan oli annettu ihan kiitettävästi hommaa. Tomi jäi purkaan fillarin runkoa, joka oli tarkoitus hiekkapuhaltaa ja maalata. Jan, Satuja minä otettiin muut romppeet ja aloitettiin maalaus.
Tälläkertaa kaikki kappaleet oli eri sävyisiä mustia, joten värin vaihtoja oli todella paljon. Keräsimme kaikki saman sävyiset aina samaan kierrokseen jotta saisimme uunin mahdollisimman täyteen. Satu ja Jan tulppasi ja minä maalasin.
Tässä vielä muutama maalattava sen päivän tuote. Tuo museo moottoripyörän osia oli niin paljon, että osa niistä jäi seuraavalle päivälle.
Keskiviikko 13.5.2015
Keskiviikko aamu. Linnut laulaa, tuuli suhisee puissa ja meidän aamu alkaa... hyvät naiset ja herrat... teorialla. Aamun aiheena oli standardit. Standardien tarkoitus on helpottaa kaikkien elämää. Se luo toimintaohjeet erilaisten tuotteiden tekoon, säilytykseen, pakkamiseen, kierrättämiseen, jne jne. Standardin avulla saadaan tuote tehtyä samanlaiseksi huolimatta siitä, missä tai kuka sen tekee, esim A4 paperi on aina 210x297mm tehdään se sitten Kiinassa tai Suomessa.
Aamun aikana oli tehtävänä miettiä mihin ja miksi standardeja tarvitaan teollisuudessa. Standardit määrittelevät esim sen minkä värinen jokin väri oikeasti on. Ne määrittelevät sen kuinka paljon esim yksi desi on. Ne myös kertovat miten hukkamaali hävitetään. Eli standardit kertoo oikeastaan aivan kaiken. Standardien ansiosta meille kaikille yksi metri on aina metri eli 100senttiä ja litra on aina litra eli 10desiä. Yleisien standardien lisäksi on valmistajien omat standardit, joiden mukaan he tekevät tietyt asiat aina samanlailla, esim maaliruisku valmistaja tekee lakka ruiskun rungon aina tietyllä tavalla. Eli siis kysymyksiin vastauksena voisin sanoa että jos esineitä, asioita, tekniikoita, ohjeistus tapoja ja oikeastaan melkein kaikkea ei olisi jollain lailla stantardisoitu, olisi minkään asian tekeminen kahteen kertaan melkein mahdotonta.
Toisena tehtävänä oli hakea alaa sivuavia standardeja. Yksi osuvimmista standarteista on RAL-värikartta. RAL-värikartta määrittelee meille luotettavasti millainen mikäkin väri on. Sitten on muutama standardi, joka sivuaa hivenen kauempaa, mutta koskettaa osaa meistä. Ne ovat laatujärjestelmän sertifiointi ISO-9001 ja ympäristöjärjestelmän sertifiointi ISO-14001.
Iltapäivällä jatkettiin museo moottoripyörän maalaamista. Lisä hommana tuli vielä yhden mummo fillarin ja metalli hyllyn maalaus, eli kyllä tuota maalattavaa riitti ihan päivän päätteeksi asti.
Linjan huolto.
Uusien kampojen vaihto ja testaus.
Jaahas, tällä kertaa askarrellaan uudet puhtaat ripustuskammat, koukut joissa kammat roikkuu ja latat, joihin koukut pujotetaan maalauslinjalle. Kyseiset osat ovat alkuperäisiä ja niiden päälle on aikojen saatossa kertynyt paljon karstaa. Karsta aiheuttaa ongelmaa maalatessa, koska se eristää kammat maalaamon rungosta. Tämä tarkoittaa sitä, että maali ei tartu kunnolla, koska kappaleet eivät maadoitu kunnolla. Kun maadoitus alkaa huononemaan, koko maalauslinjan vastus nousee (eli oomit), ja kun vastus on tarpeeksi suuri linja ei enään maadota ja maali ei tartu kappaleeseen. Tässä vaiheessa päivitystä pyydän anteeksi niiltä jotka tietävät asiasta enemmän, koska selitykseni tuosta linjan varauksen noususta on hyvin ontuva. En ole sähkömies ja päivänä kun asia oli esillä, olivat näköjään muistiinpano välineet hukassa... no jokatapauksessa ei auta kun opiskella asiasta lisää... no niin asiaan siis. Kampojen vaihdon parhaimpana puolena on se, että linja maadoittaa paremmin, jolloin kappaleet maadoittuvat paremmin, jolloin maali tarttuu kappaleeseen paremmin ja ohiruiskutettavan maalin määrä pienenee, jolloin maalin määrää voi laskea maalausohjelmissa, jolloin maalin kokonaiskulutus pienenee, jolloin kulut pienenee ja pomo on tyytyväinen. No niin mutta itse asiaan.
Homma alkoi sillä että tehtiin toimiva työpiste. Työtaso, jonka päällä seistiin, saatiin käsimaalauskaapin edessä olevasta korokkeesta. Kuvassa oikean puoleisella lavalla oli kaikki uudet osat, pultit, prikat ja mutterit. Vasemmalla oli vanhat pois otetut osat ja tarvittavat työkalut. Kun lavojen alle laittoi kolme eurolavaa lisää, sai ne sähkö pumppukärryllä nostettua sopivalle korkeudelle, jotta työskentely oli mukavaa.
Itse vaihto alkoi niin, että kammat jotka olivat työskentely tason päällä vaihdettiin (yleensä 3 kampaa). Oli turha lähteä yrittämään enempää kerralla, koska homma olisi mennyt hankalaksi. Ensin kammat koukkuineen pujotettiin latoista pois. Koukut pujotettiin vielä kammoista pois, jotta ne olisi helpompi säilyttää. Alunperin ideana oli suihkupuhdistaa vanhat kammat ja käyttää ne myöhemmin uudestaan, mutta siitä luovuttiin, koska hiekkapuhallettuja kampoja olisi ollut hankala säilyttää niin, ettei korroosio olisi päässyt pureutumaan niihin ja kun linjalle nyt on kuitenkin oli menossa lyhyitä kampoja, olisi pitkien vaihto jossain vaiheessa takaisin ollut turhaa työtä, varsinkin kun oltiin laskettu, että lyhyemmistä kammoista olisi enemmän hyötyä kun pitkistä.
Seuraavaksi irroitetaan latat, joissa kammat roikkuvat. Näissä latoissa oli itsessään kierre, joten irroitukseen ei tarvittu kuin ensin kuusiokolo avain nro:5, jolla pultit löysätään ja sitten pultit väännettiin koneella irti. Tuo alku löysäys nimenomaan sen takia, että pultit olivat niin kireällä, että kone ei olisi niitä auki saanut ranteita hajottamatta, ja koneella loppu vääntäminen aikaa ja käsiä säästääkseni.
Kun latta oli irroitettu, jäljelle jäi tällainen nysä. Kyseinen nysä oli osa kuljettimen sisällä kulkevaa kelkkaa, johon tuli 4 laakeria kiinni. Tämä liikkui tuon sinisen profiilin sisällä ja muodostaa muiden samanlaisten kanssa kuljettimen liikkuvan osan. Tuo nysä kun on tuon profiilin sisällä ei sitä voinut vaihtaa ilman ettei homma olisi kasvanut aivan älyttömän suureksi urakaksi. Vaikka kuvan pintaa vasten on kokoajan ollut metalli, oli väliin päässyt kuitenkin ajan saatossa epäpuhtauksia.
Irroitettavan latan tila oli aivan sama. Pintaan oli lian lisäksi kertynyt kerros ruostetta. Jotta tästä saisi käytettävän kappaleen, joutuisi sen eteen tekemään niin paljon töitä, että oli halvempi tehdä kokonaan uudet.
Tässä on nysä, joka on saanut vähän hoitoa nylon laikalta. Jos pintaa ei puhdistaisi, olisi kampojen vaihto täysin turhaa, koska tässä kohtaa olisi maadoitusta heikentävä kerros. Kun käyttää nylon laikaa, täytyy olla varovainen, koska laikasta irtoaa palasia, jotka tahtovat löytää tiensä aina silmään ellei niitä muista suojata kunnolla.
Puhdistin myös uuden latan pinnan valssaus hilseestä maadotuksen maksimoimiseksi. Näihin lattoihin ei tullut kierrettä, joten kiinnitykseen tarvittiin enemmän tarvikkeita. Pultti oli kupukantainen haponkestävä kuusiokolo pultti, tämä siksi että niitä sattui olemaan hyllyssä. Mutteriksi valikoitui myos haponkestävä, mutta prikka oli sinkitty jousi prikka. Jousi prikka siksi, että mutterin saisi lukittua paikoilleen niin ettei se pääsisi löystymään ajan saatossan.
Kun pultit on koneella kiristetty, suoristetaan latat ennen kuin lattojen isoihin reikiin pujotetaan ässä lenkit. Lenkkien jälkeen on vielä kampojen vuoro ja se pätkä olisi valmis. Kun tämän toistaa 74 kertaa on koko homma valmis.
Tässä ne sitten ovat esillä:
Ylhäällä pitkä kampa on alkuperäinen, joka vaihdettiin pois
Alhaalla vasemmalla on koe kampa ja kamman ripustimet. Kampa ja ripustimet löytyivät suoraan coating techin varastosta. Koekäytön aikana huomattiin, että kampa oli liian korkea. Alapuolella olevat lovet olivat täysin turhat ja yläpuolella olevat lovet olivat niin jyrkät, että koukut kiilautuivat niiden kitaan kiinni. Myös kammalle tarkoitetut ripustimet olivat todella huonoja. Niiden takia kammat eivät päässyt kunnolla elämään mäissä ja mutkissa, joka johti siihen, että kaksi kertaa kammat kääntyivät kuljettimella poikittain, osuivat kuljetinta kannattelevaan palkkiin ja pysäyttivät koko kuljettimen.
Alhaalla oikealla on lopullinen kampa, joka teetettiin itse. Näin saatiin varmasti mieluisia ja meidän käytössä toimivia kampoja. Ässä lenkit tilattiin Wurtiltä. Sieltä löytyi täysin samanlaisia lenkkejä mitä vanhatkin olivat.
